Pieni talo Italiassa

Varoitus!

Seuraavat kuvat ovat romanttisia.  Voi olla että mielesi tekee varata matka Italiaan. Ottaa irtiottO arjesta ja matkata pienen pieneen kylään nimeltä Noce, Lähelle La Speziaa keskelle viini viljelmiä ja lammasfarmeja, Vaeltaa vuorilla ja ratsaastaa hevosilla. 

Mulino Marghen

Kaboom vai puhf?

Saatsi sanon minä! Löysimme hyvän kaivurimiehen, joka voisi hoitaa myös kallion räjäytykset. Hänellä on syksy vapaa ja homman voisi aloittaa heti. Mahtavaa! Parasta tässä olisi se, että saisimme räjäyttää ennen kuin naapurit saavat talonsa pystyyn.

Mutta eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa! Kaupunki sanoi njet njet. Ei saa kaivaa saati räjäyttää ennen kuin rakennuslupa on hanskassa. Kai tämä olisi pitänyt tietää.

Ajattelin käydä kapungilla vielä itse juttelemassa, että olisiko mahdollista esim. maisematyöluvalla aloitella töitä tontilla. Koen, että tämä olisi kaikkien etu, että saisimme räjäytykset pois alta nopeasti. Räjäytettävää on paljon, kuten edellisen postauksen kuvista näkeekin. En luovuta...vielä.

P.S löysin "uuden" EPS-harkko blogin, joka on aivan huippu. Todella hyvät kuvat, selitykset jne. Sain jo monta hyvää vinkkiä omiin tuleviin koitoksiin. Kiitos passiiviakos tässä! Blogin kirjoittajille!: http://passiiviakos.blogspot.fi/

Onhan tätä odotettu! Vihdoin ja viimein teiden rakennus on edennyt meidänkin tontin kohdalle. Puut on kaadettu ja kallioiden räjäytys on aloitettu. Mahan pohjassa kihelmöi ja olo on onnellinen. Voiko tästä tulla vielä totta? Tontilla seisoskellessa koen tyytyväisyyttä ja epäuskoa, että tämä pieni pala maata on todella meidän.

Kesän aikana on tapahtunut monenlaista muutakin. Nimittäin irrotimme sen kapean putken silmiemme edestä ja luovuimme alkuperäisestä pohjasuunnitelmasta. Vedimme paperinarulla talon paikan tontille ja totesimme, että ei toimi. Seuraavana päivänä lähetin S-postia uselle arkkitehdille, joista kolme vastasi viikon sisällä. Meillähän itseasiassa oli jo arkkitehti, mutta jotenkin projekti ei vain lähtenyt käyntiin hänen kanssa. Syy ei varmasti ollut sen enempää hänessä kuin meissäkään, mutta jos jo alkumetreillä töksähtää on parempi vaihtaa. Tämä uusi arkkitehti, jonka kanssa löimme kättäpäälle, tuntuu oikealta valinnalta.

 

 

Pimee vintti

Siis miten kukaan voi suostua luopumaan näistä lampuista 15 eurolla? En voi kuin kiittää ja antaa hyvän kiertää! Siis kolme lamppua! What? Pimee Vintti on kaiken tämän kiitoksen takana. Liikettä ei ole kovinkaan helppo löytää, eikä se ole joka päivä aukikaan, mutta vaivannäkö kannattaa! Aloita vaikka tästä linkistä www.pimeevintti.com

 

 

Mansikoita ja hiekkaisia varpaita

Lomat on lusittu ja on aika päättää blogi hiljaisuus. Kesä oli täynnä mansikoita, kilistelyä, timantteja, viini viljelmiä, hiekkaisia varpaita, matoja ongen koukuissa, iloisia kasvoja, rock rock rockausta ja paljon muuta. Tämä kesä oli iloinen ja onnellinen kesä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kopoti kop

Kiireinen työntäyteínen elämä sai minut eräänä iltana etsimään netistä vastapainoa arkeen. Kaipasin jotakin, joka veisi ajatukset pois töistä, olisi terveellistä ja veisi minut lähemmäs luontoa. 

Eräs ystäväni, joka on jo pitemmän aikaa houkutellut minua ratsastuksen pariin oli tietämättäni onnistunut kylvämään minuun siemenen, joka tuona iltana alkoi itämään oikein toden teolla. Niinpä kuukausi myöhemmin pakkasin tavarani ja suuntasin Luomajärven Hevoskievariin aikuisten alottelijoiden ratsastusleirille. Voi autuus, miten upea kokemus se olikaan! Minä, joka en ole koskaan ennen ratsastunut, löysin yllättäen itseni keskeltä kukkamerta niityltä hevosen selästä. Kuvat varmasti kertovat jo puolestaan, mikä ihana paikka se on:

Cecconi Simone

Laitappa googleen kuva hauksi: Cecconi Simone ja löydät todella upeita sisutuksia sekä arkkitehtuuria. Tässä on kyllä luksusta! Nuo portaat kiinnittivät ensimmäisen huomioni ja sitten liesituuletin. AIka kiva! Ja nuo talut, lamppu, nojatuoli..

kuvat: Contemporist

Sunnuntai

Tänään tulikin sitten vettä taivaan täydeltä. Aamun shoppailujen jälkeen kävimme hyvästelemässä avomieheni siskon, joka oli lähdössä takaisin Lontoosen. Sen jälkeen olimme ajatelleet, että pyöräilemme tontille katsastamaan teiden etenemistä ja mitä uusi naapurimme on saanut tontillaan aikaan. Kuinkas kävikään? Ei päästy, kun taivas repesi ja satoi kissoja ja koiria. Naapuritontti on siis myyty. Jännittävää! Koskakohan tapaamme naapurit.

Loppupäivä hurahtikin sitten ihmetellessä taloja maailmalla. Alla kuvia upeasta talosta Göteborgin lähistöllä. Talo on myynnissä Skeppsholmen -sivustolla.

P.s. Sain viime vuonna Siskoltani syntymäpäivälahjaksi hopeasavikurssin. Keskiviikkona menen testaamaan.



Kuvat: www.skeppsholmen.se

koti

Tämä on meidän koti. Ihaninta meidän kodissa on rauhallinen ja kotoinen tunnelma. Tervetuloa!

S House by Tanju Özelgin

Jälleen kerran eksyin Contemporist -sivulle katselemaan upeita taloja ja sisustuksia. Nämä kuvat oli pakko laittaa myös tänne blogin sivulle, nimittäin tuo laatta on aivan älyttömän upea. Se sopii tilaan kuin tilaan ja luo todella mielenkiintoisen pinnan. Omaan kotiini kaipaisin hieman enemmän väriä, mutta tästä voisin poimia mukaan muutaman idean.

kuvat: Contemporist

mmm..

 ..ja ne herkulliset kakut, jotka lupasin laittaa tännekin. 

Retkeilyä Tampereella

Kesäkuun alussa piipahdimme Tampereella lakkiaisjuhlissa. Tampereelta ei ole pitkä matka kotiin, mutta koska retkeily ja maiseman vaihdos on vaan niin kivaa, päätimme jäädä Tampereelle myös yöksi. Nautimme illallista herkullisessa ravintola Salud:issa ja nukuimme yön upo uudessa Scandic Tampere Stationissa.

P.S. Vaikkei tämä ruokablogi olekaan, täytyy minun laittaa teille seuraavaan postaukseen pari kuvaa lakkiaisjuhlien kakuista. Kuinka joku voi olla niin taitava!